Miten sinä näet itsesi? Puhutko itsestäsi kuten muista? Vai heijastuuko tapasi puhua itsestäsi siihen, miten puhut muista?
Miksi sitä usein näkee muissa paljon kauniita asioita, mutta ei itsessään?
Miksi itseltään vaatii erilaisia asioita, kuin toisilta. Itse ainakin teen niin. 

Erilaiset vartalot ja kasvonpiirteet ovat mielestäni kiehtovia. Taiteilija minussa näkee kauneutta monessa paikassa, mutta ihmisvartalo on ihan oma lajinsa. Se herättää erilaisia tunnetiloja ja muistoja. Joskus repii auki asioita, joita ei muuten ehkä avaisikaan. Näen erilaiset vartalot kiehtovina, ja kauniina.
Paitsi jos puhun omasta vartalostani. Silloin näen liian usein virheitä ja kipupisteitä. Onneksi tästä koko ajan enemmän olen pääsemässä yli. Työ ei silti lopu koskaan. Itselleen tulisi olla armollinen ja nähdä se kauneus myös peilikuvassa.
Peileissä on vain se vika, että ne eivät heijasta totuutta. Vaan tunnetilan joka juuri sillä hetkellä on päällä, kun peiliin katsoo.

Muista puhua itsellesi itsestäsi kauniisti. 

♥ Pus! Violetta