Meinasi taas mennä aamuteet väärään kurkkuun, kun lueskelin aamun uutisia ja erehdyin, jälleen kerran, lukemaan myös erinäisiä kommenttiosastoja. Kehopositiivisuus tuntuu olevan hitsin vaikea konsepti ymmärtää. Kyseessä ei ole mikään isojen tyttöjen esiinmarssi sinällään, vaikka he saavatkin ansaitusti positiivista huomiota. Kyseessä ei ole huonojen elämäntapojen ihannointi. Vaan se, että JOKAINEN keho on kaunis. JOKAINEN meistä ansaitsee tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on ja JOKAINEN saa ja jokaisen PITÄÄ rakastaa itseään.
ELI, jos isompi tyttö laihtuu, ei hän ole pettänyt muita isokokoisia (kyllä, tähän on törmätty eräänkin ystäväni toimesta) tai luopunut kehopositiivisuudesta. Jos taas isompikokoinen pitää itsestään juuri sellaisena kuin on, HYVÄ. Jos ei ja haluaa tehdä asialle jotakin, HYVÄ. 
Kehopositiivinen ihminen rakastaa itseään, näkee itsessään ne hyvät puolet ja parhaimmillaan näkee ne myös muissa. 

Ja sitten. Kyseessä ei ole ainoastaan niiden isompien ihmisten juttu. Itsetunto- yms ongelmia on AIVAN jokaisessa kokoluokassa. Ja sekin pitäisi jokaisen hyväksyä. Jos toinen nainen tahtoisi suuret rinnat, niin suuririntaisen ei tulisi kitistä "ai tahdot sä nää niskasäryt?!". Toisen ihmisen toiveita ja ongelmia ei pidä koskaan väheksyä, sillä tavoinhan vain väheksyy myös omia ongelmiaan. 

Naisissa olisi aivan mieletön joukkovoima, jos osaisimme edes hetken olla katkeroitumatta ja emme olisi kateellisia niin verisesti. Jos emme väheksyisi toisiamme. 

Jos jokainen keskittyisi omaan itseensä sen verran, että koettaisi todella nähdä itsessään ne positiiviset asiat. Rakastuisi itseensä pikkuhiljaa uudelleen. Positiivisuus kasvattaa positiivisuutta. Anna hyvän kiertää. Kehu itseäsi, kehu muita. Kannusta, mutta älä väheksy. 

Sinä merkitset. Sinä riität.

Pus! ♥ Violetta