Tässä on taas pari päivää mennä kroonisen migreenin kanssa tiukasti yhdessä kulkien. Liikaa triggereitä ja liikaa tekemistä. Ei todellakaan hyvä yhdistelmä.
Tänään oli totta kai myös melko vauhdikas päivä joka alkoi perhejudolla kuopuksen kera. Ei se paras tapa aloittaa päivä, kun Migge kolkuttelee ohimolla. Oh well, siitä sitten ajelemaan noin 50km, viemään kuopusta anoppilaan yökylään ja sama 50km takas kotiin. Kun aurinko paistaa. Ja tie on märkä. Taas Migge ärsyyntyy lisää.
Himmasin sitten hieman asioita välissä, jotta varmasti pääsisin lähtemään ajamaan taas noin 50km kohti Tamperetta ja Olivia Rougen viuhka- ja isiswings workshoppeja. http://oliviarougeburlesque.blogspot.com/
On muuten äärimmäisen hämmentävää, kun on oppimassa viuhkojen käsittelyä eri ihmiseltä, kuin aiemmin. Olen ollut useammalla opettajalla ja jokaisen, piru vieköön, pitää pitää viuhkoja käsissään eritavalla. JOTEN siinä tuntee itsensä hieman tyhmäksi, kun ei saa viuhkoja kääntymään samoin kuin opettaja! Mun kroonisesti tulehtuneet ranteet eivät kyenneet nyt samaan otteeseen, mitä Olivia itse käyttää, joten jotkin liikkeet piti tehdä toisin. Uskoisin, että näytti ainakin jokseenkin sulavalta.
Isiswings jäi multa nyt ihan kesken, koska Migge päätti alkaa ärsyttää. Hetken kykenin seuraamaan ja imemään jotain faktaa ja ajatuksia aiheesta, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Muutoin en olisi päässyt enää kotiin asti turvallisesti. Nytkin jo hirvitti lähteä auton rattiin. Uudet lääkkeeni on sen verran tyjyt, että niiden oton jälkeen en voi ajaa lainkaan. Joten piti jättää lääkkeen otto kotiin asti.
Niin tai näin. Sain silti workshopeista juttuja irti joten vaikka migreeni nyt kulki mukana, niin turhaa ei ollut. Uusia viuhkojakin on taas tulossa, joten pääsen reenailemaan oikein tosissaan. Cant wait!
Kuvassa mun vanhat, jo surulliset, viuhkani.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.