Tasan vuosi sitten olin poistoleikkauksessa, pääsin eroon sterilointivälineistä nimeltä essure. 
Ne lähes pakkomyytiin minulle, mutta luotin kuitenkin yksityiseen gynekologiin ja hänen tietotaitoonsa. 
Alunperin olisin siis toivonut perinteista munanjohtimien katkaisua. 

Asentaminen oli kivuliasta ja sen jälkeen koko päivä olin niin kovissa tuskissa, ettei mitään määrää. Mikään saamani särkylääke ei riittänyt tai helpottanut. Mutta enpä olisi arvannut, että todellinen tuska oli vasta edessä.

Oireita alkoi kasaantua. Väsymys, liitoskivut, yhdyntäkivut, kuukautiskierto aivan sekaisin, entistä pahemmat menkkakivut sekä ovulaatiokivut, hiustenlähtö, ihottumat, vatsan seudun ja lantioalueen kivut ja turvotus, hammasoireet, päänsärky.. lista vaan kasvoi ja kasvoi ja oireet paheni. Ja mitä sanoi lääkärit? Masennusta. Täysin korvien välissä. Ja vatsan turvotus? Söisit terveellisemmin ja liikkuisit niin et lihoisi! 
Sitten törmäsin ryhmään, jossa essure oli osattu merkitä syylliseksi kaikkiin oireisiin. Ja kaikki täsmäsi minullakin. 
Yritin hakeutua arvioitavaksi poistoleikkaukseen. Mutta jopa oma gynekologini vähätteli oireita, syytti somehysteriaa ja sanoi, ettei essure voi olla syypää yhteenkään oireeseeni. 
Hän ehdottin hormonikierukkaa! Minulla ei ole kierukat pysyneet sisällä, eli senkin puolesta todella outo ehdotus. 
Lopulta pääsin eteenpäin kuin aviomieheni jyrähti. Siis kun MIES sanoo, että asiat on näin ja vaimo tarvitsee apua niin sitten alkaa tapahtua!?! Ainut, että ei kuitenkaan kunnolla. 
Essure-ryhmän kautta sain tietää muutamien gynekologien nimiä, jotka olivat naisten puolella. Sitä mieltä, että essure ON syypää. Tosin, hekään eivät voineet julkisesti näin julistaa. 
Sain ajan yhdelle, pääsin hänen kauttaan HETI sairaalaan leikkausarvioon. Sielläkin ehdotettiin vielä kertaalleen mm kierukkaa, mutta sekin tuntui lähinnä siltä, että näin on käsketty tehdä. Sain leikkausajan. Mutta todella kauas.
Soitin leikkausjonohoitajalle joka sai kun saikin minut peruutuspaikalle parin kuun päähän. 

Koko tämä ruljanssi kesti reilun pari vuotta. Sinä aikana olin muuttunut varjoksi itsestäni.
Nyt, vuosi poistoleikkauksesta, olen jo paljon paremmassa kunnossa. En ole jatkuvasti väsynyt, liitoskivut ovat hävinneet, jalkani eivät ole puutuneet... muutamia oireita yhä on kuitenkin jäljellä. Olen jäykkä kuin mikä (venyttelyt auttaa hitaasti), migreenini on kroonistunut, minulle puhkesi mm nikkeliallergia, hiukseni eivät varmaan koskaan palaudu samaan mitä olivat... mutta verraten entiseen olen jo liki itseni!

Itse haluan tästä yhä toitottaa, sillä on naisia, jotka eivät enää jaksa taistella terveytensä (elämänsä) puolesta. On monia, joilla on yhä essuret sisällään ja kärsivät oireista. Toki, on heitäkin jotka eivät ole saaneet oireita (tai ainakaan niin voimakkaita). Mutta vaikka yhdellä olisi asiat hyvin, se ei poista sen toisen ongelmia. 

Itse välttelen Bayerin tuotteita nykyään aina kun mahdollista. 

E-free! 

 

ihV7jn67_400x400.jpg